Tieni yrittäjäksi

Minulla ei ole lapsuuteni ajalta mitään yhteyttä yrittäjyyteen - ellei oteta lukuun sitä, kun pidin kesäkahvilaa mökillä ja tuotoilla ostin pienen akvaarion ja balettitossut. Lähisuvussani ei ole yrittäjiä, eikä siten mallia itsensä työllistämiseen. Ensimmäisen mallin sain puolisoni vanhemmilta, joilla on ollut monipuolista yritystoimintaa eri aloilla.

Kouluttautuminen ja kantapään kautta oppiminen

Kuten moni oman alani yrittäjä, en ole saanut kaupallista koulutusta, vaan olen oppinut monia asioita  kantapään kautta. Yrittäjäksi päädyttyäni olen kuitenkin monta kertaa ajatellut, että vapaaehtoistyö yhdistysten johtokunnissa on ollut hyvää oppia yrittäjäksi. Olen ollut perustamassa yhdistyksiä, toiminut rahastonhoitajana, tiedotus- ja markkinointivastaavana, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana, suunnitellut seuratuotteita ja ollut järjestämässä lukemattomia pieniä ja suuria tapahtumia. Yhdistystoiminnassa opittuja taitoja olen käyttänyt oman yritystoiminnan luomisessa. 

Alussa iso merkitys oli toki Psykologiliiton järjestämillä yrittäjän ABC ja DEF -koulutuksilla. Sain perustietoa myös liiton sivuilta, esimerkiksi mitä kaikkea tulee ottaa huomioon erilaisten vakuutusten suhteen. Haen edelleen inspiraatiota psykologeille suunnatuista yrittäjyyskoulutuksista - vaikkakin niissä monet osallistujat vaikuttavat olevan psykologian opiskelijoita ja vastavalmistuneita. Saan nuorista piristystä. Muun muassa tämä teksti alkoi pyöriä mielessäni koulutuspäivään osallistuttuani ja kuunneltuani nuorta psykologiyrittäjää. 

Osa-aikayrittäjästä itsensä työllistäjäksi

Kun opiskelin psykoterapeutiksi, ajattelin, että perustan valmistuttuani toiminimen ja aloitan yksityisvastaanoton. Toisin kävi. Elimme perheessä kiireistä aikaa ja tekemistä riitti. Lisäksi minua on pitkin matkaa jarrutellut voimakas turvallisuushakuisuus. En ole halunnut ottaa riskejä. 

Pohdin pitkään myös yrityksen nimeä. En halunnut aloittaa toiminimeä omalla nimelläni, vaan etsin yritykselleni erillistä, mutta toimintaani sopivaa nimeä. Kirjoitimme työryhmässä hengitysaiheista kirjaa ja kokouksessamme yrityksen nimi putkahti ilmoille. Nimen mukana tuli mieli ja merkitys: Hengittävä mieli merkitsee mielen terveyttä ja tasapainoa, kuvastaa mielen ja kehon yhteyttä sekä ihmisen kykyä tarkastella elämänkokemusten ja ihmissuhteiden merkitystä hyvinvoinnille. 

Nimen lisäksi impulssiksi toiminimen perustamiseen tarvittiin potilas, joka etsi epätoivoisesti psykoterapeuttia, mutta joka oli jo niin kiinnittynyt työskentelyyn kanssani, että vaihtaminen tuntui mahdottomalta. Perustin toiminimen ja hain oikeuden tehdä Kelan kuntotuspsykoterapioita. Näin aloitin yrittäjyyden yhden asiakkaan kanssa kollegani huonevuokralaisena. Oli vuosi 2009.

Alkuun tein pienimuotoista yritystoimintaa palkkatyön ohessa, psykoterapiaa, kouluttamista ja vähitellen myös omien kirjojen myymistä. Vähensin toimessani työaikaa tunti, pari kerrallaan. Vähitellen oma yritystoiminta kasvoi niin, että piti ottaa palkattomia vapaita ja toisaalta tehdä ylityötunteja saadakseni palkkatyön tunnit kasaan. Tällaista ei voi suositella kenellekään, koska työtuntien määrä paisui kuin yli kulhon valuva pullataikina. Salakavalasti totuin siihen, että työpäivät voivat jatkua iltamyöhään ja viikonloppuihinkin.

Talouden hallinta sysäsi kohti osakeyhtiötä

Tietyn pisteen jälkeen toiminimipohjainen yritystoiminta muuttui verotuksellisesti hankalaksi. Appiukkoni, taloudellinen neuvonantajani, suositteli perustamaan osakeyhtiön. Kirjanpitäjänä ja kokeneena yrittäjänä hän hoiti kuntoon byrokratian ja minä jatkoin toimintaani - "business as usual". Oli vuosi 2015. Tasapainoilin vielä muutaman vuoden kahden työn välillä, kunnes vuonna 2019 tein loikan pois palkkatyöstä ja jättäydyn itseni työllistäjäksi. Samalla remontoin työaikani. Lopetin iltavastaanoton ja koetin pitää itseni kurissa, etten tekisi viikonloppuisin töitä kuin erityisen painavista syistä. Lisäsin vapaa-aikaani ja sitä kautta työhyvinvointiani.

Yhteen asiaan laitan kuitenkin edelleen työaikaani, minkä yrittäjät useimmiten ulkoistavat.  Ainakin omalla alallani yrittäjiä suositellaan heti kättelyssä hankkimaan kirjanpitäjä ja varoitellaan, ettei kirjapitoasioita pidä lähteä tekemään omin nokkinensa. Olin kuitenkin yhdistystoiminnassa oppinut käyttämään kirjanpito-ohjelmaa ja ymmärtämään perusasiat. Sen vuoksi en pitänyt kuukausittaisen kirjanpidon nakuttelua kovinkaan vaikeana asiana. Toimivan tilikartan luomiseen meni vähän aikaa, mutta sen jälkeen olen itse tekemällä pysynyt todella tilanteen päällä, mistä tulot ja menot koostuvat. Vuoden lopussa appiukkoni on kirjanpitoalan ammattilaisena neuvonut vuoden viimeisten vientien teossa ja tarkastanut, että kaikki täsmää. 

Brändäys

Vähitellen toimintaani on vakiintunut asiantuntijapalvelujen tuottamiseen. Puolet työajastani on vastaanottotoimintaa. Otan vastaan Kelan kuntoutuspsykoterapiapotilaita, lyhytterapiapotilaita, psykoterapiaopiskelijoita, itse maksavia asiakkaita eripituisissa hoitosuhteissa ja työnohjattavia eri psykoterapiasuuntauksista, usein painottaen psykofyysistä työskentelyä. 

Puolet työajastani on monekirjavaa koulutustoimintaa. Se painottuu psykofyysiseen työotteeseen, erityisesti hengityksen parissa työskentelyyn. Myös jännittäjäryhmän ohjaajakoulutus on tärkeä työalueeni. Olen kouluttanut luomaani konseptia 10 vuoden ajan, pitänyt tähän mennessä yli 85 koulutusryhmää ja kouluttanut yli 1300 ihmistä. Näiden omien juttujeni lisäksi olen myös mukana erilaisissa psykoterapeuttisissa koulutuksissa. Työhöni kuuluu siis koulutuksia luennoista pitkiin prosessikoulutuksiin. 

Normaaliaikana koulutustyö vie matkoille eri puolille Suomen ja joskus Italiaankin. Korona-aika on rohkaissut ketteryyteen ja opettelemaan erialaisia etätyövälineitä. Ketteryys on sana, jota ennen inhosin, mutta olen löytänyt omakohtaisen selviytymiseni kautta siihen ystävyyssuhteen.

Henkilöbrändäystä en ole kovin tarkkaan harkinnut tai suunnitellut. Se on rakentunut vaivihkaa omien aihealueiden, hengityksen, jännityksen ja kaikenlaisen psykofyysisen terapiatyön asiantuntijuuden ympärille.

Markkinointi ja medianäkyvyys

Markkinoinnin suhteen olen ollut puolipassiivinen - olisin voinut omaksua somen käytön sen tueksi jo kauan aikaa sitten, mutta olen ollut liian täystyöllistetty opetellakseni. Kotisivut ovat ehdottomasti tärkein markkinointikavani. Ne on uusittu pariin otteeseen runsaan 10 vuoden aikana. Ylläpidän sivuja itse ja koetan pitää ajantasalla tiedon siitä, mitä toimintaa on tarjolla ja meneillään. Lisäilen tietoja kursseista ja muusta myös Facebookin ryhmiin. Harkitsen edelleen somen aktiivisempaa käyttöä kanavillani:

• Facebook
• Linkedin
• YouTube
• Twitter
• Instagram

Psykologisen tiedon popularisointi

Huomasin psykologiurani alkutaipaleella, että psykologisen tiedon arkipäiväistämistä ja levittämistä tarvitaan. Välillä minulla heräsi voimakas tarve muuttaa maailmaa ja ihmisten käsityksiä erilaisista asioista. Aikakausilehdet ja sanomalehdet alkoivat yhä enenevästi kiinnostua psykologisesta tietoudesta. Edesmennyt, viisas esimieheni rohkaisi työskentelemään toimittajien kanssa ja piti sitä tärkeänä osana ennaltaehkäisevää ja yhteisöllistä vaikuttamista. Toimittajien kanssa keskustelu on ollut minulle kohtalaisen helppoa, en ole siinä koskaan ylivarovainen, vaan annan itseni pohdiskella ääneen erilaisia näkökulmia. Olen antanut haastatteluita kaikenlaisista aiheista, jopa siitä, miksi ihmiset hamstraavat vessapaperia. 

Toinen tiedon popularisoinnin areena on ollut kirjoittaminen. Olen kirjoittanut artikkeleita, oppaita ja kirjoja. Pohdin jossain vaiheessa akateemisia jatko-opintoja, mutta tulin siihen tulokseen, että oman työni kokonaisuuteen istuu ruohonjuuritason työ ja tiedon popularisointi paremmin. Aikakaan ei riitä kaikkeen, joten on parasta tehdä elämää selkeyttäviä valintoja.

Verkostoituminen

Yksinyrittäjälle verkostot ovat tärkeitä. Kuulun naisyrittäjäyhdistykseen, mutta en ole koskaan osallistunut toimintaan. Lueskelen silloin tällöin ryhmän Facebook-viestintää ja olen edelleen harkintavaiheessa tämän verkostoitumisen kanssa. Kuulun erilaisiin oman alan yhdistyksiin, joissa voi tutustua ihmisiin ja osallistua tilaisuuksiin. Sen olen kokenut enemmän omaksi tavakseni verkostoitua.

Teen koulutustyötä yksin ja yhdessä yhteistyökumppanien kanssa. Koulutusten järjestäjät ovat kesäyliopistoja, yliopistoja, yhdistyksiä, sairaanhoitopiirejä ja kolmannen sektorin toimijoita. Vuosien varrella on syntynyt lukematon määrä tuttavuuksia ympäri Suomen. Vaikka olen yksinyrittäjä, tapaan valtavat määrät ihmisiä vuoden mittaan, enkä koe oloani yksinäiseksi. Toisaalta vastapainona sosiaaliselle työlle viihdyn hyvin yksin ja perheeni kanssa.

Osaaminen ja työssäjaksaminen

Olen kuullut monen sanovan, ettei mikään ammattiryhmä kouluttaudu yhtä aktiivisesti kuin psykoterapeutit. Itse yritän nykyään pitää tässäkin yllä tasapainoa. En enää rynnistä koulutuksesta toiseen, vaan keskityn harkitusti asiaan kerrallaan ja pidän pitkiäkin taukoja. Olen lisännyt vapaa-aikaani, pidän huolta siitä, että liikun paljon istumatyön vastapainoksi. Ruokin mielikuviani taideharrastuksissa. Yritän valvoa unen määrää. Kuuntelen jaksamistani. En ole kova stressaamaan, enkä suhtaudu vaativasti itseeni. Useimmiten en koe oloani väsyneeksi. Ylikuormitus voi tosin tulla esiin muilla tavoilla. Voin olla ärtynyt tai en jaksa lukea kirjoja. Silloin on syytä purkaa kuormaa ja hellittää.

On mukavaa, että oma työ on merkityksellistä ja että siitä pitää. Tärkeämpää on kuitenkin se kaikki muu. En elä tehdäkseni työtä, vaan teen työtä elääkseni ja pysyäkseni elävänä.

Kehollisuus kirjoittajan tukena

Osallistuin joitain kuukausia sitten koulutukseen, joka käsitteli kirjoittajan työssään kokemia vaikeuksia ja kehollista työskentelyä tämän laukaisemiseksi. Koulutus oli hauska esimerkki korona-ajan mahdollisuuksista: kouluttajana toiminut traumainformoitu kirjoittamisen opettaja puhui aiheesta aurinkoisessa Kaliforniassa, itse kuuntelin webinaaria keskellä Suomen pimeintä talvea. Sain aiheesta inspiraation miettiä näitä kahta itselleni tärkeää aihepiiriä, joita en ole koskaa aiemmin tajunut yhdistää.

Kehollinen työskentely on siis tavalla tai toisella läpäissyt koko ammatillisen urani, kirjoittamista olen tehnyt lapsesta asti, mutta työkseni muodossa tai toisessa noin 20 vuotta.

Virtaus ja normaali vireytyminen - sympaattinen ja parasympaattinen autonominen hermosto tasapainossa

Kun kiinnostumme, innostumme, inspiroidumme ja koemme luovaa virtausta, keho ja mieli vireytyvät sopusointuisesti. Olotila on hyvä, ajatukset järjestäytyvät kuin itsellään, koemme kirjoittaessamme työniloa ja toisinaan jopa flow-kokemuksia. Flow-tilan käsitten loi unkarilainen professori Mihály Csíksezentmihályi jo yli 50 vuotta sitten. Virtauskokemus on ihana - parhaimmillaan olen kokenut kuin "joku" ottaisi itsessä vallan ja kirjoittaisi minussa - tai että saan "automaattikirjoituskohtauksen". Jälkeenpäin voin vain ihmetellä, mistä teksti oikein tuli.

Useimmiten arkinen vireytyminen ei kuitenkaan ole tällaista luovuuden ilotulitustilaa. Omassa työssäni se on sitä, että tartun kirjoittamiseen kuin mihin tahansa muuhun hommaan. Olen varannut aikaa kalenteristani ja teen työtä sille varatun ajan. Kun kirjoittamiseen pystyy kohtalaisen sitoutuneesti ja rutinoituneesti ja tunnelma on neutraali, normaalissa vireystilassa kirjoittamista voi tehdä aivan kuin muitakin työtehtäviä. Ei tarvitse tuntea oloaan erikoisen luovaksi tai aina edes motivoituneeksi, riittää, että on neutraali, ok fiilis.

Flow-tila voi olla kehollisen hyvinvoinnin näkökulmasta haasteellisempi kuin neutraalin vireytymisen tila. Normaalissa työmoodissa on yleensä helppo kuunnella itseä ja omia tarpeita, ja vastata niihin tarkoituksenmukaisesti. Kun huomaa käydä vessassa, syödä, juoda, nousta ylös, venytellä, jalotella, tehdä puntti- ja sauvajumppaa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ei synny sen suurempia ongelmia. Flow-tilassa sen sijaan voi ajantaju mennä, rupeamasta voi tulla aiottua pidempi ja itsensä ja muun maailman saattaa unohtaa. Niin palkitsevaa kuin virtauskokemus voikin olla, ihminen ei jaksaisi tällaisessa tilassa olemista kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Kirjoitustyötä ei lisäksi valitettavasti voi rakentaa flown tai inspiraation saamisen varaan, koska näitä tiloja ei tule tilaamalla.

Akuutti stresssi - sympaattinen autonominen hermosto yliaktiivinen

Jos elämässä on akuuttia stressiä, surua, sopeutumista vaativia elämänmuutoksia, taloudellista huolta, ihmissuhdeongelmia ja sairautta, kirjoittamiseen vaadittava keskittyminen saattaa katkeilla tämän tästä. Tarkkaavaisuus ei pysy yllä ja asiat unohtuvat, jos mieli askartelee muiden murheiden parissa. Stressi virittää kehon ylivireystilaan - keho valmistautuu taistele-pakene-puolustaudu -tilaan. Unettomuus, stressioireet, sairastelu, mielialan muutokset ja muut seuraukset heijastuvat nopeasti työkykyyn. Jos kirjoittamista joutuu tekemään vähin voimin ja kuin täi tervassa, tyhjä paperi (tai ruutu) ja ideoiden puute lisävät painetta. Silloin voi olla vaikea pitää itseään neutraalin vireyden tilassa ja olla hätääntymättä, saati kokea mielen luovaa voimaa. Virtauskokemuksetkaan eivät yleensä synny stressitilassa, vaikkakin sitä voi toki edeltää sopiva paineen tunne tai ahdistus.

Ensisijaista on stressitekijöiden tunnistaminen ja käsittely, suhtautumis- ja toimintatapojen muutos, vaatimustason lasku, työn tauottaminen ja vähentäminen, rauhoittuminen ja rentoutuminen, toipuminen ja niin edelleen. Jos vertaamme stressiä ärhäkkään normiflunssaan, voi sanoa, että flunssaisena ei kannata rehkiä ja stressitilassa ei ole hyvä vaatia itseltä vastaavaa luovaa työpanosta kuin hyvävointisena. Kun stressaava tilanne ottaa vallan elämässä, kirjoittajan on hyvä olla armahtava ja myötätuntoinen itselleen. Työkyky palautuu kyllä, kun tilanteesta toipuu. Toipumista voi taas edesauttaa pitämällä itsestään monipuolisesti huolta liikkumalla, lepäämällä ja viettämällä aikaa vastavuoroisissa ihmissuhteissa.

Pitkäkestoinen stressi ja uupuminen - ylikierrostilasta alivireyteen ja lamaantumiseen

Aina stressi ei ole ohimenevää. Sitä voivat ylläpitää lukuisat mielensisäiset ja ulkoisen elämän painetekijät. Stressin pitkittyessä ihminen voi palaa loppuun ja uupua. Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola on työskennellyt tämän aihepiirin parissa, hänen kirjojaan ja nettisivujaan kannattaa tutkia, jos tunnistaa itsessään uupumisen merkkejä.

Uupuneisuus voi tarkoittaa määräajaksi aiempaa pienempää työmäärää tai jopa työstä väliaikaisesti pois jäämistä, jotta elimistö pääsee toipumaan lamaannustilasta. Toipumisen aika on yksilöllinen, mutta usein paljon pitempi kuin mihin ihminen on itse varautunut. Toisilla luova toiminta voi estyä, toisilla taas pienimuotoinen luovan työn tekeminen voi edesauttaa toipumista. Eräs henkilö kertoi minulle toipuneensa uupumuksestaan pienten päivittäisten kävelylenkkien, musisoinnin ja vapaan kirjoittamisen avulla. Monesti tarvitaan psykoterapiaa tueksi toipumiseen ja muutokseen, jotta päästään käsiksi uupumiseen johtaneisiin syväänjuurtuneisiin suhtautumistapoihin.

Kehollisen tasapainon hakeminen tulisi aina olla osa uupumisesen jälkeistä kuntoutumista.

Traumatisoituminen

Traumainformoitu kirjoittamisen opettaja Janelle Hardy oli sitä mieltä, että monen kirjoittajan työskentelyongelmien taustalla voi olla eriasteisia tiedostamattomia, kohtaamattomia ja hoitamattomia traumakokemuksia. Tämä on toki tuttua omasta työstäni monella tapaa, mutta jostain syystä en ollut aiemmin ajatellut, että erilaiset stressi- ja traumakokemuksia purkavat keholliset harjoitteet voisivat tukea kirjoittajaa ennaltaehkäisevästi ja hoitaen. Näitä harjoituksia löydät tämän kirjoituksen loppuosasta.

Tämän linkin takaa taas löydät lisää tietoa traumatisoitumisesta: Trauma on kehossa.

Selvitymisyritykset

Kun kirjoittaja kamppailee stressin, uupumisen, traumakokemusten ja jumiin jäämisen kanssa, hän saattaa tukeutua selviytymiskeinoihin, jotka eivät auta, vaan syventävät ongelmaa entisestään. Se voi olla viivyttelyä, jahkaamista, jumittamista, omien kykyjen epäilyä ja pahimmillaan oman toiminnan suoranaista sabotointia.

Prokrastinaatio eli lykkääminen

Aloittamisen viivyttely ja lykkääminen ovat monelle kirjoittajalle tuttuja tapoja. Jos työn valmiiksi saaminen siintelee kaukana edessäpäin, ihminen hakee usein lyhyen aikavälin mielihyvää muusta toiminnasta. Gradua tehdessäni siivosin usein laatikoita ja surffasin netissä. Usein ajatukseni oli, että teen "ihan pikku hetken" tätä, kunnes oli kulunut useampi tunti ja varsinainen työaikani oli supistunut niin pieneksi, ettei siinä ehtinyt saada oman mittapuun mukaan riittävästi aikaan. Jos tähän kierteeseen jää jumiin ja aloittamisessa epäonnistuu toistamiseen, voi seurata monenlaisia vaikeita tunteita itseä kohtaan - esimerkiksi huonommuutta, häpeää ja itseinhoa. Lykkääminen ja viivyttely on normaalia, kaikki tekevät sitä joskus. Sen rinnalle on kuitenkin hyvä oppia vaihtoehtoja. Työhön saattaa päästä käsiksi nopeammin kehollisten harjoitusten avulla.

Prokrastinaatiosta lisää Nyytin sivuilla ja YLE:n sivuilla.

Vastarinta

Toisinaan tilanne voimistuu suoranaiseksi vastarinnaksi, joka on luovan virtauskokemuksen vastakohta. Mielessä voi olla tavoite, mutta kaikki toiminassa ja olemisessa varmistavat, ettei siihen suuntaan mennä. Lihakset jännittyvät ja vireystila kohoaa. Kirjoittaminen voi tuntua pakottamiselta ja väkisin puristamiselta.

• flown vastakohta: pyrkii vastustamaan liikettä kehossa ja mielessä
• seuraus: jumiin jääminen
• paniikki ja sietokyvyn ylittyminen
• liian paljon vaihtoehtoja, vaikeus keskittyä, usko omaan selviytymiseen laskee
• asiat kasaantuvat

Vaatimusten lisääminen seuraavina päivinä ja niskasta kiinni ottaminen eivät auta. Sen sijaan työmäärän ja -ajan radikaali vähentäminen esimerkiksi Pomodoro-tekniikan avulla voi auttaa kirjoittamista taas virtaamaan. Työmäärää kannattaa kasvattaa maltillisesti vasta, kun työskentely alkaa sujua.

Perfektionismi

Itseltä vaatiminen on järeä tapa suojautua, ja lisäongelmien lähde. Moni kaipaa hyväksytyksi tuloa, huomiota ja rakkautta ja kuvittelee saavansa sitä vain olemalla lahjakas, onnistunut ja tuottelias. Lisäksi työn laadun tulisi usein olla priimaa suorilta käsin ilman työstämistä. Kirjoittamisen prosessi onkin tuskallinen, jos oma teksti ei koskaan yllä sisäisten vaatimusten tasolle. Palautettakin voi silloin olla vaikea ottaa vastaan ja se saattaa pikemminkin lamauttaa kuin viedä asiaa eteenpäin. Seuraksena voi olla krooninen riittämättömyyden ja epäonnistumisen kierre.

• Jätä teksti lepäämään. Päivän, viikon tai kuukauden jälkeen saat välimatkaa ja se näyttää erilaiselta.
• Keskity myös muihin asioihin. Niihin, missä ei tarvitse juurikaan ponnitella ja on silti riittävä olo.
• Olet arvokas, kyllin hyvä, sopiva juuri tällaisena. Ihmisarvoasi ei mitata kirjoittamisen kautta.
• Harjaannuta itsemyötätuntoa, armollisuutta ja anteeksi antamisen kykyä.
• On luovuutta vapauttavampaa saada olla ihan tavallinen - kuin virtuoosi.

Kehollisia harjoituksia

Janelle Hardyn sanoin: "Kirjoittaja, kehosi on tärkein liittolaisesi." Järjen avulla on vaikea tai miltei mahdoton rauhoittaa itseään. Sen sijaan voit työskennellä säännöllisesti ja tarpeittesi mukaan kehosi kautta ja avulla, ja näin auttaa mieltäsi irrottautumaan ei-rakentavista suojautumis- ja toimintatavoista.

Painovoima on ystäväsi (1-5 min.)

Istuen, seisten tai makuulla. Sulje silmäsi ja hellitä vähitellen lihasjännitys alkaen päälaelta ja kasvoilta, rintakehältä ja hartioilta, vatsan ja lantion alueelta sekä raajoista. Aisti oman kehon painon tunne ja maan vetovoima. Hengitä ulos hellittäessäsi ja laskeudu alustan kannateltavaksi. Pysyttele tässä hetken aikaa tai pidempäänkin. Kuuntele hengityksesi soljumista. Toista tämä pari kertaa työpäivän aikana.

Pura ylijännitystä (2-3 min.)

Aina rentoutumisharjoitukset eivät ole paras reitti purkaa kehollista ylivirittymistä tai jännitystiloja. Joskus jännite purkautuu paremmin kehoa voimakkaasti ravistelemalla. Seiso tukevasti lattialla, jalat lantion levyisessä haara-asennossa. Päästä polvet, lonkat ja kasvot pehmeiksi ja hengittele nenän kautta. Ala sitten ravistella ja hetkutella polvia ja lantiota, anna ravistelun vähitellen nousta pitkin selkärankaa ylös aivan yläniskaan asti, kunnes pääkin heiluu. Ala sitten intensiivistää tätä ravistelua. Voit vaihtaa painoa jalata toiselle ja heilutella käsiä ja jalkoja kuin sätkynukke, ravistele myös hartiat ja rintakehä. Jos haluat, voit ottaa myös äänesi mukaan tähän ja antaa "aaaa" tai "mmm" -äänteen hieroa sinua sisäisesti. Ajattele, että ravistelet turkistasi pois siihen tarttuneet asiat kuin olisit koira tai kissa. Pysähdy sitten ja kuulostele kehoasi. Saatat tuntea sydämen sykkeen ja kihelmöinnin sormissa. Istu alas ja rauhoitu vielä hetki ennen kuin jatkat kirjoittamista. Tämä harjoitus sopii erityisen hyvin iltapäivään tai hetkeeen, jolloin alat olla työstä vähän väsynyt, mutta aiot kuitenkin jatkaa vielä hetken. Erityisen hyvä paikka harjoitukselle on tilanne, missä meinaat jäädä kirjoittamisesi kanssa jumiin tai epäilet itseäsi.

Tarkkaavaisuus, liike ja juurtuminen (2-3 min)

• Katsele ympärillesi, kääntele päätäsi rauhallisesti kumpaankin suuntaan.
• Valitse huoneesta kohteeksi jokin objekti, se voi olla kuva tai esine.
• Katsele sitä rauhallisesti ja uteliaasti, kuin näkisit sen ensikertaa.
• Kuvaa sitä mielessäsi tai ääneen kolmella sanalla. Toista nämä sanat pari kertaa.
• Ravistele tämän jälkeen hetken ajan käsiäsi ja/tai jalkojasi.
• Juurruta sitten itsesi tukevasti paikalleen istuma- tai seisoma-asentoon.
• Jatka työskentelyä.

Kosketa ja tunnustele (10 min.)

• Valitse kätesi ulottuvilta työpöydältä kolme erilaista pientä esinettä.
• Sulje silmät ja kosketa kullakin esineellä toista kättäsi. Kuljeta esinettä pitkin kämmentä ja sormia hitaasti kummankin puolin kämmentä.
• Aisti vastaanottavalla kädellä, miltä esine tuntuu. Millainen sen lämpötila on, onko esine pehmeä vai kova, miltä sen pinta tuntuu.
• Pyri ylläpitämään aistiessa neutraali ja utelias asenne. Älä hätäänny, jos tunnet välillä kyllästymistä, turhautumista tai muuta tunnereaktiota. Anna sen olla sellaisena kuin se on.
• Tee tätä noin kolme minuuttia per esine eli rauhallisesti. Voit tehdä koskettamisen molemmille käsille tai toisena päivänä toiselle ja toisena toiselle.
• Kun olet käynyt kaikki kolme esinettä läpi, lepää hetken aikaa.
• Kuvaa sitten itsellesi hiljaa mielessäsi tai ääneen, miten olotilasi muuttui harjoituksen aikana.
• Muistathan, että sinun ei tarvitse päästä mihinkään erityiseen tavoitteeseen.

Tiedosta

• Tunnista tasapainottumisen ja levon tarpeesi.
• Tauota työtäsi ja pidä tavoitteet kohtuullisina.
• Yritä irtautua jumitilasta edellisten harjoitusten avulla.
• Tee harjoituksia säännöllisesti, päivittäin.
• Tee harjoituksia ongelman aktivoituessa mahdollisimman nopeasti.
• Panosta kehokeskeiseen, traumainformoituun hoitoon, liikuntaan ja itsehoivaan.

Jos haluat täydentää tätä kirjoitusta omilla  kokemuksillasi, olisi kiva, jos jättäisit ideoita kommenttikenttään!