Hengähdyksiä
Psykofyysisiä ihmetyksiä ja vähän muutakin.
tiistai 15. kesäkuuta 2021
Ulos koronakuplasta
torstai 3. kesäkuuta 2021
Lomalle laskettelun taito
perjantai 7. toukokuuta 2021
Harrastukset ja työhyvinvointi
perjantai 16. huhtikuuta 2021
Miten auttaa itseä myötätuntoisempaan olemiseen ja opetella pois kielteisestä ajattelusta?
Usein saatamme yrittää selviytyä, suojautua ja puolustautua suhtautumalla itseen, muihin ja maailmaan varmuuden vuoksi kielteisesti. Saatetaan ajatella, ettei epäonnistuminen ole niin pelottavaa, jos on varautunut ennalta pahimpaan. Jos emme odota liikaa, emme pety. Todellisuudessa kielteisen lopputuleman ennakointi tuottaa ja ylläpitää ahdistuneisuutta ja altistaa meitä pelko- ja häpeäkokemuksille.
- Kielenteinen mielensisäinen puhe
- Automaattiajatukset
- Katastrofiajattelu
- Pessimismi
- Murehtiminen, märehtiminen ja vellominen (eli ruminaatio)
Kielenteinen mielensisäinen puhe voi ilmentää yritystä ennakoida vaikeita tilanteita ja uskomusta, että pahimpaan varautuminen kannattaa. Aina ihminen ei tiedosta ajattelunsa kielteisyyttä, vaan pitää ajatuksiaan tosina ja mielensisältöään kohtuullisena silloinkin, kun todistusaineistoa kielteisille tulkinnoille ei löydy. Koska oman kehon epämiellyttävät reaktiot ja tuntemukset vahvistavat kielteistä sisäistä puhetta, kokemus itsestä ja muista on totta, kuin kiveen kirjoitettua.
Kuuntele, miten puhut itsellesi. Onko sävy sättivää,
moittivaa, mollaavaa ja arvostelevaa? Puhutko muille ihmiselle tähän sävyyn tai
tyyliin? Voisitko oppia suhtautumaan itseesi kuin hyvään ystävääsi, jota
kohtaan voit olla myötätuntoinen ja ymmärtäväinen?
Kielteisiä tunteita vahvistava automaattinen ajattelu
ilmenee lyhyenä, nopeana ja varottavana reaktiona ja se muistuttaa
sähkösanomaa: "Apua!", "Voi ei”, ”Ihan kamalaa", "En
kestä" tai "Olen epäonnistunut" ovat esimerkkejä nopeasta
ajattelun tasolla ilmenevästä reaktiosta. Tämä saa aikaan salamannopean vasteen
aivoissa ja kehon tasolla: taistelu-pako-reaktio käynnistyy.
Onko mahdollista pysähtyä ja rauhoittua? Muistuttaa
itseä, ettei ole mitään hätää. Mielessä ilmenevä varoittava ajatus ei vielä
todista sitä, että on todellinen hätä tai että olisit epäonnistunut ja huono.
Osa meitä velloo menneissä ja kertaa epäonnistuneita
tilanteita ikään kuin voisi siten varautua uusien tilanteiden tuomaan
epävarmuuteen. Toiset piehtaroivat häpeän tunteissa ja muistelevat tekemiään
virheitä ja mokia – pahimmillaan vuosienkin päästä. Tulevia haasteita saatetaan
pelätä ja maalataan valmiiksi piruja seinille ajatellen katastrofaalisinta
mahdollista lopputulosta. Osa on varma, että pieleen menee kumminkin, joten ei
kannata edes yrittää. Osa murehtii omien asioiden lisäksi toisten ihmisten
elämää tai jopa koko maailman tilannetta. Näin yleistynyt ahdistuneisuus ja
eksistentiaalinen tuska lisääntyvät.
Elämä on tässä ja nyt. Anna itsellesi anteeksi menneet
virheet ja luo toivoa tulevaan selviytymiseesi. Ihminen ei voi olla siellä,
minne hän vasta matkalla. Anna itsellesi mahdollisuus oppia kokemuksesta, mutta
tunnista ja hyväksy samalla keskeneräisyytesi. Emme ole, emmekä koskaan tule
täydellisiksi.
Ihminen voi tottua kielteisiin ajattelutapoihinsa jopa siinä
määrin, että alkaa pitää myönteistä palautetta epäluotettavana. Arvellaan,
ettei toinen oikeasti tarkoita hyvää palautettaan, vaan ”hän vain sanoo niin”
tai ”ehkä hän sanoo noin kaikille muillekin”. Oma onnistuminen saatetaan nähdä
puhtaana sattumana tai seurauksena alhaisesta vaatimustasosta, esimerkiksi:
”Pääsin opiskelemaan vahingossa, sinä vuonna pääsykokeet olivat helpot.”
Jos on taipumusta edellä mainitun kaltaisiin kielteisiin
ajattelutapoihin, sopivia kotitehtäviä voivat olla seuraavat työskentelytavat:
Jarruttamisen ja pysäyttämisen harjoittelu
- Kun kielteinen ajattelu tai murehtiminen käynnistyy, harjoittele jarrutusta/pysäytystä sanomalla itsellesi mielessäsi tai ääneen: seis, stop, nyt riittää, lopeta, ei enempää.
- Pysäyttämisen havahduttamiseen ja konkretisoimiseen voit käyttää kumilenkkiä tai hiuslenkkiä ranteessa. Räpsäytä lenkkiä kevyesti pysäytyksen merkiksi. Jarruta tai pysäytä automaattinen kielenteinen ajattelu, josta haluat opetella pois. Toista tämä aina, kun ajatukset ryöstäytyvät jälleen liikkeelle.
- Suuntaa huomiosi tämän jälkeen tietoisesti muualle.
- Anna murheille rajattu päivittäinen aika, huolihetki.
- Varaa 5–15 min aikaa vapaata kirjoittamista varten.
- Kirjaa huolipäiväkirjaan ylös murheet, mieltä painavat tekemättömät työt ja keskeneräiset hommat, pelot, mitä muut ajattelevat jne.
- Kirjoittamisen muoto on vapaa. Se voi olla ajatusvirtaa tai ranskalaisin viivoin kirjattua.
- Pidä huolihetki hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoaikaa, koska se voi vähäksi aikaa aktivoida.
- Käytä esimerkiksi kännykän kelloa ajastimena, tehtävän parissa ei ole tarkoitus viettää kovin pitkää aikaa.
Kielteisten ajatusten arviointi huolihetken jälkeen
- Tunnista, mikä ajattelussasi on realistista ja vahvista näitä ajatuksia: ”Tämä on ihan totta.”
- Pohdi, mihin voit, haluat ja jaksat vaikuttaa. Miten tekisit sen ja koska? Kirjaa tämä ylös.
- Tunnista, mikä osa ajattelustasi on voimakkaiden tunteiden ja mielikuvien synnyttämää.
- Erittele, mitkä asiat ovat vaikutuspiirisi ulkopuolella.
- Menneisyyteen ja tulevaisuuteen et voi vaikuttaa, toisten ihmisten asioihin ja maailman tilanteeseen vaikuttamisen mahdollisuutesi ovat todennäköisesti rajalliset.
- Harjoittele seuraavien harjoitusten avulla päästämään irti ajatuksista, joihin et voi vaikuttaa, hellittämään tehdyistä virheistä ja mokista ja armahtamaan asioista, joita et jaksanut, pystynyt tai halunnut tehdä.
Anteeksiantoharjoitus
Kun odotat illalla sängyssä unen tuloa silmät suljettuina, sano muutaman kerran hiljaa mielessäsi: ”Annan anteeksi itselleni.” Anna sanojen tulla mieleesi kevyesti ja hengittele samalla rauhallisesti sisään ja rauhallisesti hellittäen ulos. Jos anteeksiantoharjoitusta tehdessäsi mieleesi tulee joku muu henkilö, kuka tahansa, sano: ”Matti/Maija, minä annan sinulle anteeksi.” Halutessasi voit hetken miettiä asiaa, jonka annat hänelle anteeksi. Anna vähitellen ajatusten lipua hengitysvirran viemänä pois. Tämä vaihe ei ole välttämätöntä, pelkkä anteeksi antaminen ja lauseen tahdissa hellittävä uloshengitys riittävät.
Ks. Tuulikki Saariston kirja Taikasanat, eli miksi antaisin anteeksi.
Virta vie -mielikuvaharjoitus
Käy makuulle tai hae istuessa mukava asento. Sulje silmäsi. Kuvittele, että vieressäsi kulkee verkkaisesti etenevä virta, pieni joki tai puro. Aseta mielessäsi virran pois vietäväksi syksyn lehti. Katsele, miten lehti lipuu pois, niin kauas, ettet enää näe sitä. Aseta sitten virran vietäväksi toinen lehti. Kun olet tehnyt tätä jonkun aikaa, aseta virran vietäväksi jokin asia, josta olet valmis luopumaan tai josta haluaisit hellittää. Harjoittele mielikuvaharjoituksen avulla irti päästämisen mielenliikettä.
Itsemyötätuntoharjoitus
Aluksi riittää se, että hengittelet sisään tätä sanaa, jos sen on sinulle uusi. Tunnistele samalla, missä kaikkialla huomaat itsemyötätunnon vaikutuksen, miltä se tuntuu kehossasi.
Jos olet selinmakuulla, nosta käsi lepäämään sydämellesi ja hengitä sen alle, täytä sydän itsemyötätunnolla. Anna myötätunnon virrata sydämestä verenkierron välityksellä kaikki-alle kehoosi, erityisesti niihin kohtiin itseä, joita herkästi arvostelet, jotka huolestuttavat sinua tai kaipaavat muutoin huomiotasi.
Mieti myös viikoittain asia, jossa voisit oikeastaan olla itseäsi kohtaan myötätuntoisempi. Asialle ei välttämättä tarvitse tehdä mitään, riittää kun pidät sen mielessäsi.
Metta meditaatioharjoitus eli ystävällisyyden harjaannuttaminen itseä ja muita kohtaan
Ota hyvä asento. Keskity kokemaan, miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu – koe tuntemuksesi, mutta älä arvostele tai yritä muuttaa niitä.
Toivo itsellesi tyyneyttä, tasapainoisuutta, hyvinvointia ja onnellisuutta – voit sanoa itsellesi: “toivon, että olen onnellinen ja voin hyvin”. Tärkeintä on kuitenkin se, että keskityt tuohon ajatukseen ja ystävälliseen tunteeseen – sanat eivät sinällään ole tärkeitä.
Tuo mieleesi hyvä ystävä. Toivo hänelle tyyneyttä, tasapainoisuutta, hyvinvointia ja onnellisuutta.
Tuo mieleesi neutraali henkilö, jonka tiedät, mutta jota kohtaan sinulla ei ole erityisiä myönteisiä tai kielteisiä tunteita (esimerkiksi lähikaupan myyjä). Toivo hänelle tyyneyttä, tasapainoisuutta, hyvinvointia ja onnellisuutta.
Tuo mieleesi hankalaksi kokemasi ihminen – sellainen, jonka kanssa olet ehkä riidoissa, tai joka muuten tuottaa negatiivisia ajatuksia ja tuntemuksia. Keskity hetken ajan siihen, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia hän sinussa herättää: koe ne arvioimatta tai muuttamatta niitä. Kehitä sitten häntä kohtaan ystävällisyyttä toivomalla hänelle tyyneyttä, tasapainoisuutta, hyvinvointia ja onnellisuutta.
Keskity sitten itseesi ja kaikkiin näihin henkilöihin kehittäen ystävällisyyttä kaikkia kohtaan tasa-arvoisesti. Anna hyväksyvyyden tunteen laajeta: kehitä ystävällisyyttä kaikkia tämän ryhmän jäseniä kohtaan, omaa perhettäsi ja sukuasi kohtaan, samassa talossa tai samassa kaupungissa asuvia kohtaan. Anna sitten ystävällisyytesi laajeta niin laajalle ja kauas kuin haluat.
torstai 11. maaliskuuta 2021
Tieni yrittäjäksi
perjantai 5. maaliskuuta 2021
Kehollisuus kirjoittajan tukena
- flown vastakohta: pyrkii vastustamaan liikettä kehossa ja mielessä
- seuraus: jumiin jääminen
- paniikki ja sietokyvyn ylittyminen
- liian paljon vaihtoehtoja, vaikeus keskittyä, usko omaan selviytymiseen laskee
- asiat kasaantuvat
- Jätä teksti lepäämään. Päivän, viikon tai kuukauden jälkeen saat välimatkaa ja se näyttää erilaiselta.
- Keskity myös muihin asioihin. Niihin, missä ei tarvitse juurikaan ponnitella ja on silti riittävä olo.
- Olet arvokas, kyllin hyvä, sopiva juuri tällaisena. Ihmisarvoasi ei mitata kirjoittamisen kautta.
- Harjaannuta itsemyötätuntoa, armollisuutta ja anteeksi antamisen kykyä.
- On luovuutta vapauttavampaa saada olla ihan tavallinen - kuin virtuoosi.
- Katsele ympärillesi, kääntele päätäsi rauhallisesti kumpaankin suuntaan.
- Valitse huoneesta kohteeksi jokin objekti, se voi olla kuva tai esine.
- Katsele sitä rauhallisesti ja uteliaasti, kuin näkisit sen ensikertaa.
- Kuvaa sitä mielessäsi tai ääneen kolmella sanalla. Toista nämä sanat pari kertaa.
- Ravistele tämän jälkeen hetken ajan käsiäsi ja/tai jalkojasi.
- Juurruta sitten itsesi tukevasti paikalleen istuma- tai seisoma-asentoon.
- Jatka työskentelyä.
- Valitse kätesi ulottuvilta työpöydältä kolme erilaista pientä esinettä.
- Sulje silmät ja kosketa kullakin esineellä toista kättäsi. Kuljeta esinettä pitkin kämmentä ja sormia hitaasti kummankin puolin kämmentä.
- Aisti vastaanottavalla kädellä, miltä esine tuntuu. Millainen sen lämpötila on, onko esine pehmeä vai kova, miltä sen pinta tuntuu.
- Pyri ylläpitämään aistiessa neutraali ja utelias asenne. Älä hätäänny, jos tunnet välillä kyllästymistä, turhautumista tai muuta tunnereaktiota. Anna sen olla sellaisena kuin se on.
- Tee tätä noin kolme minuuttia per esine eli rauhallisesti. Voit tehdä koskettamisen molemmille käsille tai toisena päivänä toiselle ja toisena toiselle.
- Kun olet käynyt kaikki kolme esinettä läpi, lepää hetken aikaa.
- Kuvaa sitten itsellesi hiljaa mielessäsi tai ääneen, miten olotilasi muuttui harjoituksen aikana.
- Muistathan, että sinun ei tarvitse päästä mihinkään erityiseen tavoitteeseen.
- Tunnista tasapainottumisen ja levon tarpeesi.
- Tauota työtäsi ja pidä tavoitteet kohtuullisina.
- Yritä irtautua jumitilasta edellisten harjoitusten avulla.
- Tee harjoituksia säännöllisesti, päivittäin.
- Tee harjoituksia ongelman aktivoituessa mahdollisimman nopeasti.
- Panosta kehokeskeiseen, traumainformoituun hoitoon, liikuntaan ja itsehoivaan.
sunnuntai 7. helmikuuta 2021
Kosketuksen puute
Korona-aikana kosketuksen puute on korostunut entisestään. Yksinelävillä voi mennä viikkoja ja kuukausiakin, että joku koskettaa. On aivan järkyttävää, kun kosketuksesta, läheisyydestä ja yhdessä olosta tulee vaarallista.
Suomalaisilla on toki kosketuksen puutetta perinteisesti ihan muutenkin. Harvaan asuttu maa ja koskettamiseen tottumaton perhekulttuuri. Se on jättänyt meihin jälkensä, olemme tottuneet pitämään etäännyttäviä suhteita normaaleina.
Helsingin Sanomissa oli tästä mainio juttu Kosketuksen puute vaivaa ihmisiä ja vaarantaa terveyden ja hyvinvoinnin.
Kosketus on tie rauhoittumiseen ja kiintymyssuhteiden luomiseen. Kosketus rakentaa perusturvallisuutta, se on mielen rakennusaine. Kosketuksen avulla opimme tunnistamaan omat ja toisen tunteet. Koskettaminen aktivoi oksitosiinieritystä ja vagus-hermon etujuosteen, sen autonomisen hermoston rauhoittavan kaistan. Kun olemme rauhoittuneet yhdessä toisen kanssa, olemme halukkaita kääntymään toisen puoleen, kiinnittymään ja avautumaan. Luottavaisessa suhteessa voimme näyttää toiselle, miltä meistä oikeastaan tuntuu ja kokea tulevamme nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Tällaisen kokemuksen voima on valtaisa. Se synnyttää tärkeimmät mielihyvän tunteemme. Jos tällainen tunne viriää yhdessä vanhemman kanssa, luodaan hyvää kasvupohjaa. Jos taas parisuhteessa, tulee mahdolliseksi entistä syvempi luottamussuhde ja myös nautinto seksuaalisuudesta.
Kosketuksen, oksitosiinin ja tunnesäätelyn suhde on mielenkiintoinen. Kosketetuksi tulo saa aivolisäkkeen erittämään oksitosiinia (rauhoittumis- ja kiintymyshormonia). Kun tätä hormonia erittyy, turvallisuuden tunne lisääntyy ja epäluuloisuus vähenee. Silloin ihminen pystyy tekemään enemmän oikeaan osuvia päätelmiä toisen tunnetiloista hänen kasvoiltaan. Nämä päätelmäthän ovat toki vaikutelmia ja vaikutelmissamme voimme myös olla väärässä. Vasta toisen kanssa aidosti kommunikoimalla voimme varmistaa, miltä toisesta oikeastaan tuntuu.
Jos taas käy elämässä niin, ettei saa kylliksi kosketusta tai jos kosketus on uhkaavaa, väkivaltaista ja traumatisoivaa, oksitosiinijärjestelmä ei toimikaan, kuten normaalisti. Joillakin kosketus saa siis oksitosiinia erittymään, mutta se assosioituu vaaraan eikä turvaan. Vaikka myöhemmin koettu kosketus olisi hellää eikä väkivaltaista, voikin herätä vanha totuttu vaste ja laueta päälle kaikki pelkoon ja ahdistukseen liittyvät reaktiot. Siksi osa pelkää kosketusta myöhemminkin. Tämän purkamiseksi pitäisi tehdä rauhallisesti ja pitkäkestoisesti työtä.
Osalla taas käy niin, että oksitosiinijärjestelmä ei lähde käyntiin liian niukan kosketuksen turvin. Sillä on sellaiset seuraukset, että tarvittavaa turvallisuutta ja luottavaisuutta toisia kohtaan ei synny ja ihminen onkin altis tekemään virhepäätelmiä katsoessan toisten kasvoilta hänen tunneilmaisuaan. Hän saattaa suhtautua epäluuloisesti muihin ja nähdä aivan selvästi heidän kasvoillaan uhkaa ja halveksuntaa. Syntyy sotkua ihmisuhteisiin, jos päättelee koko ajan väärin ja jos pitää omia kokemuksiaan liian tosina, eikä tarkista, mitä toinen oikeasti yrittää ilmaista. Näin voi käydä silloin, kun on taipumusta tunne-elämän epävakauteen.
Koeasetelmassa tällaisille ihmisille annettiin suihke oksitosiinia nenään, sen vaikutus kesti 20 minuuttia. Sen ajan he päättelivät tietokoneruudulla näkyvistä vieraiden ihmisten kasvokuvista heidän tunnetilojaan aivan yhtä hyvin kuin niin sanotut normaalit verrokit. Näin tärkeää on siis yhteys: tulla kosketetuksi - oksitosiinijärjestelmän käynnistyminen - tunteiden tunnistaminen - turvallinen vuorovakutus.
Sekin oli ihana tutkimus, jossa tutkittiin kosketuksen ja kivun yhteyttä. Koeasetelmassa tutkittiin aivoissa syntyvää vastetta, kun ihmiselle aiheutettiin pientä kipua. Häntä ehkä pistettiin varpaaseen tai vastaavaa, tätä en muista tarkoin. Katsottiin, millainen vaste aivoissa syntyi. Seuraavassa vaiheessa tutkimusavustaja kosketti koehenkilöä. Piti häntä ehkä kädestä tai silitti. Kipuvaste aivoissa pieneni. Kolmannessa vaiheessa ihmistä kosketti läheinen ihminen, jonka hän oli saanut tuoda tutkimukseen mukanaan. Kipuvaste aivoissa pieneni edelleen ja vielä merkittävämmin. Näin tärkeää on siis kosketus ja vielä läheisen, turvallisen ihmisen kosketus.